lauantai 9. syyskuuta 2017

Vertices Unite!


Alkukesästä Instagramissa ja muuallakin putkahteli silmille Vertices Unite -huiveja. Sain sitten päähäni neuloa sellaisen minäkin. Ja tietysti isommassa koossa...

Aikamoisen tylsää noin ison neuleen tekeminen on, mutta jotenkin sain sen runnottua melkein valmiiksi jo ennen kesälomaa. Viimeinen osio jäi loman jälkeen neulottavaksi, samoin kuin reunus. Ja se vasta tuskaa olikin! Ihan helppo tuota icord-reunusta oli tehdä, mutta voi hyvät hyttyset että se reuna on PIT-KÄ! Mutta nyt se on valmiina koko halvatun huivi ja vaikka värityksen suhteen tuskailinkin moneen otteeseen, on se sitten kuitenkin ihan kiva.

Lankana huivissa on minulle uusi tuttavuus Holst Garnin Tides, jossa on sekaisin villaa ja silkkiä. Huivi on tosi ohut, mutta yllättävän lämmin. Lankaa tuli jotenkin kummassa hamstrattua sen verran, että niistä saisi toisenkin huivin. Vaan antaapa olla, ehkä joskus myöhemmin kun olen tästä ensin toipunut.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Ensimmäiset piponi


Ompeluintoiluni on kohta kestänyt vuoden ja vasta nyt sain tehtyä ensimmäiset trikoopipot. Ajatushan lähti siitä, että minulla ei ole täällä Berliinissä mukana kuin yksi ohut villapipo, joka viime kevättalvella tuntui turhan ohkaiselta. Ajatus oli, että neulon itselleni jotain. Tällä hetkellä raskausperäinen rannekanavaoireilu kuitenkin estää neulomisen aika täysin, joten piti sitten ryhtyä pipon ompeluun.

Stoff und Stilistä tarttui mukaani herttaista joutsenkangasta, josta ompelin meille Hoon kanssa samistelupipot. Don ei jostain syystä halunnut samanlaista, vaikka olisin semmoisen hänellekin tehnyt...

Lisäksi ompelin Hoolle keltaisen pallurapipon Elvelyckanin trikoosta, jota tilasin yhtä Hiiop-haalaria varten. Se on tosin vielä ihan vaiheessa, mutta pipo pääsi jo käyttöön.

Kaavana näissä pipoissa on Paapiin kaavakirjan pipo.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Floaty Front -takki



Ottobren uusinta naistennumeroa selaillessa huomasin tarvitsevani neuletakin. Noshilta oli sattumoisin juuri ilmestynyt Silmu-neulosta, joten yksi asia johti toiseen ja lopulta neuletakkiin...

Kaavana on siis Ottobren 05/17 Floaty Front, muistaakseni koossa 50. Numeroa pienempikin olisi riittänyt, mutta kyllä se näinkin menee. Noshin Silmu on kaiketi jonkin verran paksumpaa kuin ohjeessa käytetty neulos, joten lopputulos ei ole yhtä ilmava. Koska satuin sen hoksaamaan etukäteen, kavensin etukappaleiden reunoja jonkin verran. Vyön jätin pois, kun en niistä juurikaan välitä. Jonkunlaisen kiinnityssysteemin laitan kyllä tuohon eteen vielä niin se helpottaa käyttöä. Helman pituutta lisäsin kaksikymmentä senttiä ja hihoja pidensin myös jonkin verran. Niillä muokkauksilla lopputuloksesta tuli aika kiva.

Kankaasta on sanottava se, että vaikka onkin hirmu kivan tuntuinen, niin leikkaussaumoista irtoaa ihan tajuttomasti roskaa! En ole todellakaan mikään siisteysintoilija, mutta muutaman kerran piti imurointihommiin ryhtyä takkia ommellessa. Ja valmiinakin siitä on muutamia höytyjä irronnut, mutta ei toivottavasti sen enempää.

Tämmöisille takeille on Berliinin syksyssä ja talvessa varmasti käyttöä, joten olenkin jo alkanut suunnitella seuraavaa versiota merinovillasta. Tarpeeksi kiva kangas ei vain ole vielä tullut vastaan.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Myrskyisä Hiiop


Tämä ensimmäinen Hiiop-haalari taisi valmistua jo viime vuoden puolella, mutta en ole koskaan saanut esiteltyä sitä täällä blogissa. Teknisesti se on aika vaatimaton suoritus, onhan se ommeltu vanhalla ompelukoneellani, jolla ei kovin kummoista jälkeä enää saanut aikaan. Saatika että olisin itse ollut tuolloin vielä kovin kummoinen ompelija. Muuten haalari on kyllä ollut mainio.

Hoo valitsi itse kankaan ja se varmasti on edesauttanut haalarin käyttöä. Hän osaa myös pukea sen oikein hyvin ja välillä kylvyn jälkeen käy kiskomassa sen päälleen. Automatkoilla haalari on ollut erittäin toimiva. Vetoketjuun oli pakko ripustaa tuollainen lammaskillutin, Hoo kun rakastaa lampaita.

Haalari on ommeltu Noshin Myrsky-joustocollegesta ja trikoo sekä resori ovat myös Noshin. Pesuista huolimatta kangas on pysynyt erinomaisessa kuosissa. Haalari on kokoa 104 nyt kun Hoo on miltei 105-senttinen, alkaa se hiukan käydä vartalo-osasta kittanaksi. Hihoissa pituutta riittää vielä hyvin ja lahkeetkin menettelevät, joten ei minulla vielä ole hirveä kiire ommella uutta Hiiopia Hoolle.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Uusin lempivaate

Kesällä kerran tilasin Paapiin alennusmyynnistä kaksi metriä liilaa Niitty-kangasta. Ajattelin, että kun kerran halvalla saan, voin tehdä siitä ihan peruspaitoja, pitkähihaisia, niitä kun minulla ei juuri ole. Lopusta kankaasta saan sitten vaikka Hoolle mekon.

Kangas tuli ja oli jotenkin vähän plääh. Ei niin kovin kiva sittenkään. Viime perjantaina Hoon ollessa päiväkodissa tuskailin, että mitähän sitä oikein tekisi. Mikään ei oikein huvittanut. Lopulta ajattelin leikellä Niityn vihdoinkin, että saan jotain aikaiseksi. Hetken harkitsin jo legginsien tekoa siitä, mutta koska tämä maha on kasvusuunnassa, en jaksa panostaa legginsien ompeluun juuri tällä hetkellä. Ajattelin päästä helpolla ja mahdollisimman vähällä ajattelulla ja leikkasin kankaasta lopulta Ehta-mekon. Olen tehnyt niitä muutaman aikaisemminkin mutta tällä kertaa kangas riitti jopa huppuun.

Ja hyvä niin, lopputulos on nimittäin tavattoman ihana eikä kangaskaan ole enää yhtään plääh!

Ensimmäistä kertaa jaksoin paneutua tuohon taskunsuun ompelemiseenkin ja lopputulos on aika hyvä. Mainion ohjeen löysin Unelmallinen-blogista. Ainoa miinus tulee ehkä siitä, että käytännössä taskut vetävät vähän rutulleen. Mutta se taas johtuu siitä, että kaava on kokoa ennen raskaus enkä viitsinyt ruveta suurentelemaan kun trikoo kuitenkin venyy. Meneepä sitten paremmin päälle myös synnytyksen jälkeen.

Pitkiä hihoja tähän ei nyt sitten tullut, mutta ei huolta! Ehdin jo tilata kolme metriä toista Paapiin alennuskangasta seuraavaa Ehtaa varten. On tämä nimittäin niiiin ihana!

torstai 31. elokuuta 2017

Monikansallinen Hiiop

Monen muun lastenvaateompelijan tapaan olen ihastunut Jujunan Hiiop-haalariin. Ensimmäisen kappaleen tein viime talvena Hoolle, mutta se on näköjään talven pimeydessä jäänyt kuvaamatta ja blogiin laittamatta. Ehkä vielä joskus.

Halusin tehdä Hiiopin myös uudelle tulokkaalle. Vaikein vaihe taisi olla se kankaan valinta, mutta lopulta päädyin tähän suloiseen valaskankaaseen. Luulen, että ostin sen idee.creativmarkt -kaupasta KaDeWen tavaratalon kyljestä. Resori taisi löytyä myös täältä Berliinistä mutta hupun oranssin trikoon ostin Tallinnan retkeltämme Karnaluksista. Ja kaava tosiaan on suomalainen, eli aika monikansallinen tuotos tästä lopulta tuli.

Vetoketjun laittaminen tuotti luonnollisesti vähän ongelmia, mutta se kai kuuluu vetoketjujen olemukseen. Pieni virhe sinne jäikin, mutta tuskin haittaa menoa. Kuvion kohdistamista yritin kerrankin ja etukappaleessa se jotenkin onnistuikin, hupussa ja takapuolella taas ei. Ehkä ensi kerralla.

Alunperin aioin tehdä haalarin koossa 56, sillä ainakin tuo Hoolle tehty on kestänyt hyvin käytössä vaikka puolessa vuodessa on useampi sentti tullutkin käyttäjälle lisää mittaa. Hoolta jääneestä vauvanvaatevarastosta löytyi kuitenkin kolme noin 56-senttistä haalaria, joten tein tämän Hiiopin koossa 62. Hiiop-innostuksesta kertonee jotain se, että yhtenä päivänä leikkelin kaavat valmiiksi kolmessa eri koossa tulevaisuutta ajatellen... Se oli kyllä aika puuduttavaa hommaa, mutta onneksi ompeleminen on sitten kivempaa.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Babynest jouluvauvalle

Melko pian positiivisen raskaustestin jälkeen mielessäni alkoi siintää kuva babynestistä. Hoon odotuksen aikaan neljä vuotta sitten en ollut sellaisista kuullutkaan ja vaikka olisinkin, tuskin olisin tullut sellaista ommelleeksi kun en muutenkaan mitään ommellut.

Tänään jouluvauvan babynest vihdoin valmistui, mutta aikamoinen tuskien taival se on kuulkaa ollut.

Alkukesästä ostin ihanaa keltaista kissakangasta, joka saksalaiseen tapaan oli niin kapeaa, että yhdestä metristä ei riittänyt koko pesään. Kahta metriä en raaskinut ostaa, kun pesä kuitenkin menee vain vähän aikaa. Tarkoitus oli löytää joku toinen kiva mutta halvempi kangas kaveriksi. No ei löytynyt. Tai ehken vain jaksanut etsiä.

Heinäkuisella toivioretkellä Tallinnan Karnaluksiin tulin ostaneeksi harmaavalkoista ihanaa lammaskangasta. Ihan koko pesää varten. Sekä ihanaa keltavalkoraidallista vinonauhaa. Varmuuden vuoksi ostin myöhemmin vielä pätkän harmaavalkopilkullista kangasta lampaiden kaveriksi.

Kotiin päästyäni ryhdyin töihin. Ohjeena käytin tätä Me, Myself & I -blogin ohjetta.

Leikkelin iltamyöhällä kaavan ja kankaan ja totesin, että eihän sitä pilkkukangasta ole tarpeeksi pesän toista puolta varten. Mutta eihän se haittaa, koska lammaskangasta on niin paljon. Surruuttelin menemään ja koska minulla ei ollut vanua pesän täyttämiseen, homma jäi muutamaksi päiväksi seisomaan. Välillä katselin pesää ja ihmettelin sen lyhyyttä. Lopulta mittasin pesän ja totesin, että ei siihen mahdu edes vastasyntynyt. Oli käynyt "pieni" mittavirhe kaavaa piirtäessä. Siinä meni lammaskangas ja keltavalkoraidallinen vinonauha. Morjens.

Palasin takaisin keltaisen kissakankaan ääreen. Tein retken kankaan ostopaikkaan Hermannplatzin Karstadt-tavarataloon, jonka kangasosastolla on hävyttömän paljon ihania puuvillakankaita ja ostin metrin siedettävää alekangasta pesän toista puolta varten.

Kaavan piirsin uudelleen päiväaikaan, että aivotkin olivat vielä hommassa mukana, ja tein siitä jopa hiukan pidemmän kuin ohjeessa. Tänään ompelin. Ja purin. Tuli ommeltua vinonauhan toinen reuna ensin pöhkön värisellä langalla. Purkamisessa meni tunti jos toinenkin, kiitos mm. puutuvien sormenpäiden. Ompelin uudelleen. Jossain vaiheessa ulkopuolelle tarkoitettu kissakangas hyppäsi sisäpuolelle, sillä niin päin pesä näytti kivemmalta.

Ja lopulta pesä oli valmis! Ei täydellinen ollenkaan, mutta varmasti ihan kelvollinen. Jos kärsivällisyys vielä riittää ja löydän jostain kosteussuojakangasta, voisin ommella pesään muutaman irtopatjan. Mallivauvamme ei juuri pissaile eikä puklaile, mutta epäilen, että oikean vauvan kanssa tilanne voi olla vähän toinen.

Entä mitä tästä opimme?
A) Olisi vaan kannattanut alunperin ostaa sitä kivaa kissakangasta tarpeeksi.
B) Kaavat piirrän tästä lähin päiväaikaan ja muutenkin hereillä ollessa.