sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Tyllihamonen

Blogitauko pääsi sitten venähtämään tavattoman pitkäksi. Nyt on muutto Berliiniin kuitenkin takana, asunto saatu ja nettikin vihdoin toimii, mikä kovasti helpottaa bloggaamista.

Helmikuussa neuloskelin kohtalaisen innokkaasti Taimitarhan Ystävänpäiväsukkia, mutta molemmat ovat vielä jalkaterää vailla, joten niitä en pääse esittelemään. Sain kuitenkin tuossa männäviikolla yhtäkkiä oivalluksen, että tarvitsen tyllihameen. Eipä siis auttanut muu kuin lähteä kangaskauppaan. Matkasimme Hoon kanssa Friedrichshainin Stoff & Stil -liikkeeseen ja voi tytöt ja pojat, sieltä olisi mieluusti ostanut kaikkea muutakin kuin vain kuminauhaa, kuusi metriä tylliä, metrin trikoota ja pussin vanua! Hoolle löytyi leikkipaikka ja aikani surkeaa saksaa änkytettyäni siirryimme myyjän kanssa puhumaan huomattavasti paremmin sujuvaa englantia. Kokonaisuudessaan palvelu oli oikein erinomaista.

Kuten kuvista huomaatte, tyllihameen sai myös Hoo. Omasta hamostani ei vielä kuvia olekaan, joten sitä ilmestystä joudutte hetken odottamaan. Hoo valitsi itse tyllinsä värin, ensin kirkkaanpunaisen mutta viime metreillä vaihtoi sen tuohon neonpinkkiin. Kaavaa minulla ei tälle luonnollisestikaan ollut, joten hame on niitä kuuluisia oman pään mukaisia malleja. Alle ompelin Paapiin oranssista työkalutrikoosta "alushameen", jonka kuminauhakujan alapuolelle rypytin tyllin. Hoon hameeseen trikoota meni pieni pala ja tylliä metri kolmeen osaan leikattuna.

Lopputulos tuntui miellyttävän pientä ihmistä, sillä ensimmäinen kymmenen minuuttia uudessa hamosessa meni peilin edessä hyppien ja hetkutellen. Värivalinta osoittautui myös hyväksi, sillä kauppareissulla illan hämäryydessä pinkki helma näkyi kauas.

torstai 19. tammikuuta 2017

Heippasukat

Tänään oli Hoon viimeinen kerhopäivä. Ensi viikolla suuntaamme kohti uutta kotimaata.

Koska lähtö Berliiniin on ollut tiedossa jo jonkin aikaa, kävi niin ikävästi, että onnistuin neulomaan kerhon tädeille heippasukat hyvissä ajoin. Itse asiassa jo elokuussa. Enkä edes hukannut sukkia tässä välillä, mikä onkin aikamoinen saavutus!


Sukkien kaveriksi askartelin kiitoskortit, joihin jouduin laittamaan viime juhannuksena otetut kuvat Hoosta. Se valokuvien tilaaminen siis osoittautui tässä projektissa liian vaikeaksi tehtäväksi...

Jos sukkia haluaa katsella tarkemmin, niistä löytyy omat postaukset täältä ja täältä.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Aurinkolaukku

Edessä oleva Berliiniin muuttomme kirkasti minulle taannoin ajatuksen, että minulla ei ole kunnollista olkalaukkua. Yksi pieni on, mutta se on liian pieni. Käsivarrella roikotettavia on myös, mutta olan yli laitettava olisi etenkin lapsen kanssa liikkuessa paljon helpompi. Valmislaukun ostaminen tuntui kuitenkin hirvittävän vaikealta ja kalliilta, joten päädyin etsiskelemään ohjetta netistä. Suhtauduin kyllä itse tekemiseen varsin skeptisesti, sillä aiemmat kassinompelukokemukseni ovat olleet vähän ahdistavia. Tai se paksujen materiaalien ompeleminen muutenkin.

Mutta jotenkin siinä kävi taas näin.
Säästöä kyllä tällä kertaa varmasti syntyi, sillä kankaat löytyivät alennusmyynneistä. Keltaisen Coronna-kankaan Finlaysonin liikkeen myyjä leikkasi niin huolellisesti, että alkoi ihan nolottaa kun tiesin, että itse leikkelen kassinpalaset siitä aika paljon huolettomammin... Vuorina on Marimekon Musta virta, joka oli ihan uusi tuttavuus. En ole ihan varma, mitä mieltä olen kankaasta, mutta tuolla se nyt on. Ylijäämäpalasta saa Hoolle vaikka muutaman mekon.

Laukun kaava on peräisin Handmade Hippu -blogista, jossa on myös erinomaisen mainio kuvallinen ohje. Suosittelen lämpimästi, jos tämäntyyppistä laukkua halajat tehdä!

Olin ihan yllättynyt, miten helppoa laukun tekeminen oli. Vaikein vaihe, kuten ohjeessakin sanotaan, oli vuorikankaan ja päällyskankaan yhdistäminen. Siitä en ihan ilman ruttuja selvinnyt ja yläkulmat ovat hiukan, hmm, muhkuraiset, mutta tuskin se menoa haittaa. Kyllä tämän aurinkopilkun kanssa kehtaa kevään ottaa vastaan.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Nuoren neidon matkapuvusto





Tammikuun lopulla meidän perheellämme on siis edessä sen laatuinen mullistus, että muutamme vuodeksi Berliiniin (mistä lisää toisessa blogissani). Tämä on ollut oivallinen tekosyy ommella lapselle vaatteita. Pitäähän jokaisella hienolla ihmisellä olla matkapuvusto ennen laivamatkaa uuteen (tai tässä tapauksessa vanhaan) maahan!

On siis tullut istuttua ompelukoneella. Kaiken muun hässäköinnin lisäksi.

Kokoluokka näissä on noin 104-110 senttiä, tai ainakin suunnilleen sinne päin. Kokonumerolappuja sain tilattua luonnollisesti vasta sitten, kun kaikki oli ommeltu. Värimaailma taas on luokkaa yksisarvisen oksennus. Aina välillä käy mielessä, pitäisikö jotenkin hillitä ja vähän harmonisemmin koota Hoolle vaatteita, mutta äh. Sitä vartenhan värit ovat, että niitä käytetään!

Erityisen ylpeä olen tuosta Paapiin kissakankaasta ommellusta Orelma-mekosta. Siitä tuli kaikin puolin yllättävän siisti, vaikkakaan en ole ihan varma tykkäänkö taskukankaasta. Mutta loppukäyttäjää se tuskin haittaa, kunhan vaan kiviä ja ryönää saa taskuun kerättyä.

Eiköhän tällä varustuksella johonkin päästä Berliinin keväässä!

torstai 12. tammikuuta 2017

Raitaraglan


Tuossa syksymmällä rupesin miettimään, että semmoinen ohut mutta lämmin villapaita olisi kiva. Vaikka joku semmoinen, johon saisi alpakkalankavarastoa uppoamaan. Selailin aikani ohjeita netissä, mutta ei siellä oikein ollut mitään kivaa ja just oikeanlaista. Etenkin kun halusin tehdä puseron ylhäältä alas.

Takaraivossa nakutti koko ajan muistikuva Hoolle kesällä neulomastani merinopaidasta, siihenhän minulla ei ohjetta ollut. Kun sitten satuin löytämään lontoonmurteella erinomaiset ohjeet siihen, miten improvisoidaan neule ylhäältä alas, homma oli selvä.

Olen yleensä erittäin huoleton neuloja enkä jaksa paneutua monimutkaisiin ohjeisiin, mutta tätä puseroa varten neuloin jopa mallitilkun. Se on aika ennenkuulumatonta se! Erinäisiä laskutoimituksia ja aivojennyrjäytyspohdintoja se vaati, mutta lopputulos näkyy yllä: aikalailla täydellisesti istuva alpakkaraglan, joka on ohut mutta lämmin. Pituuttakin tuli kivasti, sillä halusin neuloa langat loppuun. Tosin mikään jämälankaprojekti tämä ei ollut, sillä liilaa piti tietysti ostaa lisää ja keltaisia jäi vieläkin yli...

Mitä sitten tekisin toisin? Parin kerroksen joustin hihansuissa ja helmassa voisi tehdä niistä vähän siistimmät. Ja olihan tuota liilaa alaosaa vähän tylsä neuloskella, eli vähän jännemmän kuvion tekisin seuraavalla kerralla. Kaula-aukon päättelin ensin liian tiukasti ja muutenkin se voisi olla vähän avarampi.

Olen siis enemmän kuin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tuota ohjetta suosittelen lämpimästi, jos englanti yhtään taipuu ja omatoimineuloskelu kiinnostaa.

Raitaraglan ylhäältä alas
Dropsin Alpakka-lankaa yhteensä n. 400 g (8 kerää)
3,5 mm puikot
Ohje sovellettu tämän mukaan: Basic pattern for a top-down seamless sweater

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Joulukalenterisukkatehdas



Monen muun neulojan tapaan minäkin lähdin joulukuun alussa mukaan Niina Laitisen järjestämään joulukalenterisukkakimppaneulontaan. Omat sukkani, nuo oranssivalkoiset, valmistuivat pari päivää ennen joulua, sillä terästä oli pakko jättää pari kuviota pois. Tarkoitus oli viettää koko joulu näissä sukissa, mutta joku niissä tökki. Kuvio on tosi kaunis, mutta väritys ei sitten kuitenkaan iskenyt. Niinpä sukat odottelevat nyt sitä, että keksin kenelle ne lahjoitan.

Halusin kuitenkin itselleni pitkät villasukat edessä olevalle muuttomatkallemme Berliiniin. Onneksi Niina Laitiselta noita ohjeita löytyy, pistin puikoille vuoden 2015 joulukalenterisukat, varmasti itseäni miellyttävissä väreissä. Yritin kiivaasti saada ne valmiiksi viime vuoden puolelle, jotta voin sanoa neuloneeni kuusitoista (16) pari sukkia vuonna 2016. Ihan se ei onnistunut, sillä sukat, nuo harmaapohjaiset siis, valmistuivat kutakuinkin kello 00.30 vuoden ensimmäisenä päivänä.

Sukista tuli kyllä oikein mainiot! Varteen tein vähän lisäkuviota, mutta vielä vähän enemmänkin olisi voinut olla. Terästä puolestaan jätin taas pari kuviota pois. Kantapäänä molemmissa sukissa on uusin suosikkini tiimalasikantapää.

Joulukalenterisukat 2015 (harmaapohjaiset)
Lankana Dropsin Karisma, yhteensä n. 220 g
3,5 mm puikot

Joulukalenterisukat 2016 (oranssivalkoiset)
Lankana Dropsin Karisma
3,5 mm puikot
Pienemmän koon mukaan tehty

torstai 5. tammikuuta 2017

Pienet pinkit pöllölapaset / Vuosi väriterapiaa

PINKKI TAMMIKUU
Vuoden ensimmäinen neuletyö (ja samalla ensimmäinen valmistunut Vuosi väriterapiaa -haastetyö) valmistui nopsasti. Kerästä neonpinkkiä Viking of Norwayn Sportsragg-lankaa muotoutui pikkuiset pöllölapaset.

Lapasten tarina on sellainen, että kävin viime vuoden puolella Hoon kanssa lankakaupassa ja hän rakastui tuohon neonpinkkiin kerään. Satuin olemaan suosiollisella tuulella pienen väpättävän alahuulen edessä ja niinpä toimme kerän kotiin asti. Hoo halusi kai lankakerästä villaa pehmolampaalleen, mikä suomeksi tarkoittaa sitä, että lankakerä olisi ollut tuhannen ruttuna lampaan ympärille kiedottuna. Onneksi ehdotus lapasista meni läpi ja tässä on lopputulos.

Pöllöt lehahtivat paikalle ihan sattumalta, sillä tuon palmikohtavan joustimen jälkeen olisi tuntunut jotenkin väärältä tehdä pelkkää sileää lapasta, kuten alunperin meinasin. Pöllöjä olen joskus tehnyt villapaitaan, joten sieltä ne muistin kätköistä vaappuivat esiin. Ohje pöllön kuvaan löytyy vaikkapa täältä.